Syntynyt v. 1957 joulukuisena aamuyönä, josta en muuta muista, kuin että pohjalaiskätilöllä oli kylmät kädet, ja lattia haisi Kloritelta™.
Paikka oli Isojoki Etelä-Pohjanmaalla. Niillä tienoilla äitini sukua lienee sinnitellyt jo interglasiaalikaudella, 130 000 vuotta sitten, mikäli ns. Susiluolan arkeologiset löydökset todellakin ovat niin vanhoja kuin nyt näyttää.
Koulupoikavuoteni olen kuitenkin viettänyt Pohjois-Karjalassa, Joensuussa — ja vähän Lieksassakin — seudulla, missa isäni suku on jarhunnut karhujen seassa sadat vuodet. Suvun alkupisteitä lienee entisen Pielisjärven Kontiovaara. Siperia opettaa!
Sotilasurani Karjalan Jääkäripataljoonassa katkesi kolmen kuukauden jälkeen jääkärin arvoon ja lääkärin arvioon, kun sotilaslääkäri väitti astmaani liian pahaksi armeijassa rauhan aikana hyppimiseen. Ties vaikka kenraalin viran minulta vei tuo stetoskooppi-Iivari! Yllättäen katkenneen intin jälkeen sauhusin vähän siellä sun täällä; hankkimassa kielitaitoa ja elämänkokemusta mm. sairaalavipparina Tukholmassa.
Olen touhunnut uutistyössä sekä lehtisenttarina ja STT:n paikallisena kirjeenvaihtajana, että Ylen alueuutisissa. Ylioppilaskirjoituksia, ajokorttia ja peräaukontähystystä lukuunottamatta en ole läpäissyt mainittavia tutkintoja. Mutta ehtiihän tässa, jos vaikka vielä.. Tai sitten ei.
Koulupoika-ajoista saakka olen vaihtelevaan tahtiin väsännyt lehtipakinoita sinne tänne, viime vuosina kuitenkin vähemmän. Jotain stand-up komiikkaakin olen joskus hiukan esittänyt. (Enemmän kuitenkin sit-down komiikkaa televisiossa.)
Viihdepuuhissa — toimittajana, käsikirjoittajana ja ruudussa kyhjöttäjänä — olen toiminut Yleisradiossa 1980-luvulta lähtien, ensin Ylen Radio 1:n viihteessä ja pikku tovin TV1:n viihteessä, sitten (1986— ) Yleisradion TV2:n viihdetoimituksessa.
Kirjoista on myös jokunen äänikirjaversio.
Nimen Kettunen yhdistyminen omaani liittyy radiovuosiin. Hamalla 1980-luvulla ryhdyin toimittamaan radioon torstaisin aamuohjelmaa, jota tekemään piti nousta vielä kukonkin umpinarkoosissa ollessa.
Minua inhotti nousta niin aikaisin. Siksi en halunnut ohjelmalle mitään semmoista nimeä kuin "Toivorikasta torstaita" tms. Mietin, että miksipä ohjelman nimi ei tosiaan voisi olla nimi.
Pyörittelin sopivia nimi-nimiä mielessäni, kunnes, itäsuomalaisten sukunimien yleisyyttä vertailevasta tutkimuksesta mukaani tarttui Kettunen ja radio-ohjelmasta leipoutui Torstaiohjelma "Kettunen". Se oli siis ohjelman nimi, ei minun.
Televisioon tultuani samansukuisista mietteistä rakentui Tv-ohjelma "Kettunen". Ja aikoinaan kirjojenkin nimeen tuo Kettunen sitten telläytyi.
Tuorein kirjani, Ihmisen käsikirja, oli alun perin nimenomaan kirja-ajatus, jo noin v. 1984. Hanke kuitenkin lykkäytyi, kun ryhdyin väsäämään kirjoja muista aiheista. Ihmisen käsikirja -ajatus päätyi tv-sarjaksi, jota suunnitellessani pyysin ja sain Yleltä luvan rakennella sen aineksia hyväksi käyttäen myöhemmin kirjan — näin alkuperäinen kirjahanke lopulta siis toteutui, mutkan kautta.
Takkuan aikani kuluksi tietokoneiden kanssa ja opiskelen joidenkin kielten alkeita aina kun jaksan opiskella niiden kielten alkeita; ilman sen kummempaa päämäärää. Lukeminen on harrastuksista ehkä mieluisin, sisäilyn ohella. Vedessäkin viihdyn aika hyvin. Ja maalla. (Mutta kaupungissa.)
Mukavaa on joskus pelkästään vain mietiskellä miten joku asia voisi olla, vaikka ei ole. Semmoisen nimi on Hypoteekki.
Joskus maailmassa harrastin laitesukellusta, mutta lääkäri tuli hulluksi kun kuuli siitä, ja enää en harrasta. Ei kuulemma ollenkaan sovi astmaatikolle se; voi mennä henki. Ihme niuhoja on jotkut ammatit toisten ammattien kelpo harrastuksista!
Ei tule muuta mieleen nyt, meen takaisin maate.
Kunn!